Etusivu Hyvä tietää Ajankohtaista Yhteyden luominen perhehoitajan ja biologisen vanhemman välille –…

Yhteyden luominen perhehoitajan ja biologisen vanhemman välille – pienen tytön sijoitus

Julkaistu 

Perhehoitoon sijoitettu pieni tyttö, jonka perhehoitajat halusivat muodostaa yhteyden tytön biologiseen vanhempaan

Yhteistyö lapsen biologisen vanhemman kanssa on tärkeä osa perhehoitoa, koska lähtökohtaisesti perhehoidon tavoite on perheen uudelleen yhdistäminen, jos se on lapsen edun mukaista. Aina yhteistyö ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Joskus tarvitaan erityistä harkintaa, kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea tahtoa löytää keinoja yhteyden luomiseen. Tämä tarina kertoo perhehoitajista, jotka eivät haastavasta lähtötilanteesta huolimatta luopuneet ajatuksesta rakentaa yhteyttä lapsen biologiseen vanhempaan.

Yhteistyön rakentaminen alkaa tahdosta

Pienen tytön sijoitusprosessin alusta saakka oli tiedossa, että yhteyden ja yhteistyön rakentaminen lapsen biologisen vanhemman kanssa tulisi olemaan haastavaa. Vanhemman kriisiytynyt elämäntilanne ja siihen liittyvä väkivallan uhka edellyttivät erityistä huolellisuutta ja turvallisuuden huomioimista.

Tilanteesta oli keskusteltu perhehoitajien kanssa jo sijoitusprosessin alkuvaiheessa. Yhdessä oli pohdittu, miten yhteyttä vanhempaan voitaisiin rakentaa turvallisesti ja luontevasti, mutta samalla tavalla, joka kutsuisi vanhempaa mukaan yhteistyöhön.

Sijoituksen alkuvaiheessa yhteydenpito oli rajattua. Lapsi ja vanhempi tapasivat toisiaan valvotuissa tapaamisissa, joihin Perhehoitokumppaneiden työntekijät huolehtivat lapsen kuljetukset. Myös lapsen kuulumiset välittyivät vanhemmalle työntekijöidemme kautta.

Perhehoitajille oli kuitenkin tärkeää, että he voisivat itse luoda yhteyden lapsen vanhempaan. He halusivat löytää keinon kertoa lapsen arjesta omin sanoin ja osoittaa vanhemmalle, että tämä oli edelleen tärkeä osa lapsen elämää.

Kun tahtoa löytyy, löytyy myös keinoja

Perhehoitajat keksivät yksinkertaisen mutta merkityksellisen tavan lähestyä vanhempaa: he alkaisivat kirjoittaa hänelle kirjeitä.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän suostumuksella perhehoitajat alkoivat kertoa kirjeissään lapsen arjesta, ilon ja surun hetkistä, uusista opituista taidoista ja tavallisista kuulumisista. Siitä lähtien lapsen mukana lähti jokaiseen valvottuun tapaamiseen myös kirje vanhemmalle.

Aluksi vanhempi vain vastaanotti kirjeet tapaamisten työntekijöiltä. Vähitellen kirjeet alkoivat kuitenkin nousta esiin tapaamisten keskusteluissa, ja vanhempi kertoi, kuinka tärkeitä ne hänelle olivat. Perhehoitajien halu luoda yhteyttä oli saanut vastakaikua. Vaikka suora yhteydenpito ei vielä ollut mahdollista, ensimmäisiä askelia kohti yhteistyötä oli jo otettu.

Pienistä askelista kohti yhteistyötä

Ajan myötä turvallisuusriskin arvioitiin pienentyneen, ja yhteydenpidossa voitiin ottaa seuraava askel. Valvottujen tapaamisten rinnalle tulivat viikoittaiset kuulumispuhelut vanhemman ja perhehoitajien välillä. Yhteyttä voitiin nyt rakentaa myös keskustellen, edelleen turvallisuus huomioiden.

Yhteistyö ei syntynyt hetkessä, eikä sen rakentaminen ollut itsestään selvää. Se vaati aikaa, harkintaa ja yhteistä pohdintaa siitä, miten edetä kaikkien osapuolten kannalta turvallisesti. Ennen kaikkea se vaati kuitenkin halua nähdä mahdollisuuksia sielläkin, missä oli paljon haasteita.

Nyt yhteyden ja yhteistyön rakentamisessa on päästy vaiheeseen, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Vähitellen syntynyt yhteys ja luottamus luovat pohjaa yhteistyön vahvistumiselle.

Arvostus näkyy teoissa

Tässä tarinassa erityisen merkityksellistä on perhehoitajien suhtautuminen lapsen biologiseen vanhempaan. Haastavasta tilanteesta huolimatta he halusivat osoittaa vanhemmalle arvostusta ja löytää keinon ottaa hänet mukaan lapsen arkeen.

Yhteistyön rakentaminen ei tarkoittanut turvallisuudesta tinkimistä, vaan turvallisten tapojen etsimistä yhteyden mahdollistamiseksi.

Tarinaan liittyy myös toinen erityisen koskettava yksityiskohta.

Jokaisesta vanhemmalle lähetetystä kirjeestä perhehoitaja tallensi kopion pienen tytön omaan valokuva-albumiin. Näin kirjeet eivät jääneet vain vanhemman ja perhehoitajien väliseksi yhteydenpidoksi, vaan ne säilyvät myös osana lapsen omaa elämäntarinaa.

Ne kertovat tytölle joskus myös siitä, kuinka hänen elämässään olevat aikuiset halusivat rakentaa yhteyttä toisiinsa hänen parhaakseen.


Valmennukset

Tulevat infotilaisuudet ja valmennukset

Järjestämme sijais- ja tukiperhetoiminnan infotilaisuuksia sekä PRIDE- ja tukiperhevalmennuksia joustavasti eri puolilla Suomea sekä etäyhteyksin. Katso ajankohdat ja tule mukaan!