Julkaistu 11.5.2026

Lapualaisen Heli Alhon kotona riittää elämää. Vanhassa pohjalaistalossa asuu Helin ja puolison Jarkon lisäksi yksi biologinen tytär sekä neljä sijoitettua tytärtä. Biologisista lapsista kolme on jo muuttanut pois kotoa, ja joukkoon on syntynyt yksi lapsenlapsikin. Myös yksi sijoitetuista lapsista on aikuistunut, mutta tiivis ja läheinen yhteys on pysynyt. Alhot toimivat myös tukiperheenä lapselle, joka on tärkeä osa perhettä. “Koen, että meillä on 10 lasta: kuusi ihanaa lainalasta ja neljä biologista”, Alho summaa. Lisäksi tilalla asuu eläimiä, kuten kissoja, koiria, pupuja ja hevosia. 

Alhon poikkeuksellinen kasvatustyö ei ole jäänyt huomaamatta. Äitienpäivänä Alho vastaanotti Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin kultaristein huomionosoituksena kasvattajana tekemästään arvokkaasta työstä. Äitienpäiväkunniamerkit jaettiin valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa, jossa paikalla olivat sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen sekä tasavallan presidentti Alexander Stubb. Mukana juhlassa oli myös puoliso Jarkko, jonka kanssa kasvatustyötä tehdään yhdessä. 

Tunnustus tuntuu hienolta paitsi henkilökohtaisesti, myös perhehoitajien edustajana. 

“Ajattelen niin, että tämä oma kunniamerkkini on omistettu ihan kaikille perhehoitajille. Kyllä jokainen perhehoitaja tällaisen tunnustuksen ansaitsee”, Alho toteaa.  

Täysin yllätyksenä tunnustus ei tullut. Viime syksynä Alho sai tietää, että häntä on ehdotettu tunnustuksen saajaksi. Koskettavinta koko prosessissa onkin ollut läheisiltä ja muilta saatu palaute. Alho sai itselleen ehdotuksen mukana lähteneet puoltokirjeet. Yksi kirjeistä oli itsenäistyneeltä, jo omaan kotiin muuttaneelta nuorelta.  

“Kyllähän sitä kirjettä lukiessa on itketty. Siinä oli tosi koskettavia juttuja.” 

Aikuiseksi kasvaneen sijoitetun lapsen puoltokirjeessä kuvataan arkista rakkautta, yhteisiä juhlapyhiä ja lämmintä läsnäoloa. Alhoa myös luonnehditaan turvalliseksi ja välittäväksi aikuiseksi. 

“Heli myös näkee lapset (etenkin sijaislapset) kauniimmin kuin kukaan muu. Hän näkee lapsen “vaikean käytöksen” takaa traumat ja pelot. … Heli näytti mulle ja opetti, miltä turvallisuus tuntuu.”, puoltokirjeessä kirjoitetaan. 

Sijaisvanhemmuus on arvokasta kasvatustyötä 

Perhehoitajuudesta Alho kiinnostui sijaisvanhempana toimivan tuttavan myötä jo 2000-luvun alkupuolella. Alholla on ollut voimakas hoivavietti jo pienestä saakka, ja hän oli tunnistanut itsessään palon ja tarpeen auttaa apua tarvitsevia lapsia. Omat lapset olivat silloin kuitenkin vielä pieniä ja Alhoista tuntui, että aika ei ollut vielä oikea. Vuonna 2014 omat lapset olivat jo isompia ja Alhot lähtivät Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n tukiperhekoulutukseen. Tukiperheenä toimimisesta saadut hyvät kokemukset rohkaisivat lopulta myös sijaisperhevalmennukseen.  

Samalta seudulta lähti valmennukseen useamman tukiperheenä toimineen perheen porukka, joka edelleen pitää yhteyttä. 

“Se on ollut hyvä vertaistuki ja edelleen ollaan hyvin tiivis yhteisö”, Alho kertoo. 

Sijaisperheenä Alhot ovat toimineet vuodesta 2018. Tällä hetkellä Heli on päätoiminen perhehoitaja ja Jarkko käy töissä perheen ulkopuolella. Välillä roolit ovat olleet myös toisinpäin ja Jarkko on ollut kotona päätoimisena perhehoitajana.  

Matkan varrella on ollut myös haasteita, eikä perhehoitajuus ole aina ollut helppoa. Hetkeäkään Alho ei ole kuitenkaan valintaansa katunut.  

“Minulla on hirveä palo tehdä tätä hommaa. Ehkä se kumpuaa sieltä hoivavietistä. Olen leijonaemo, joka hoivaa ja puolustaa omiaan.” 

 

Heli ja Jarkko Alho ovat olleet Perhehoitokumppanit Suomessa perhehoitajia vuodesta 2018.